Ampumakurssilla ja yhteydenotto Herra Beehen...

Olin tänään taas ampumassa. Toisin kuin viimeksi ajattelin, ei ohjaajat maininneet Kauhajoen tapahtumia sanallakaan.. Ehkä ihan hyvä niin, kun kurssilla on kuitenkin pieniä lapsia ja muutenkin se ois varmaan vaikuttanut negatiivisesti tuohon ammuntakertaan.. Tänään siirryttiin pystyammuntaan tuelta. Ammuin aika huonosti nyt. :/ Olin vähän pettynyt suoritukseeni. Todella vähän saatiin ja ehittiin nyt ampuu, vain jotain 20 laukausta tunnissa.. Kauheasti siinä ei siis ehtinyt saada tuntumaa siihen. Tuli aika paljon sivuhajontaa ja ammuin jotenkin koko ajan enempi taulun vasemmalle puolelle. Oli vaikee saada pidettyä ase vakaana, kun jotenkin vaan se heilu niin paljon sivuttais liikkeellä. Pitää treenata sitä vielä. Mut ens kerralla menee takuulla paljon paremmin, kun saa ampuu enemmän ja pidempää sarjaa niin saa kokemusta ja tuntumaa siihen. Monet kyl kokeili ampumista ilman tukeekin, mut itte en siihen viel ryhtyny. Mä veikkaan et se tulee olee hankalaa mulle, kun oon näin pikkunen neiti ja se ilma-ase on kuitenkin mulle aika painava.. Kyllä mä sain lopulta kaikki laukaukset taulun mustalle alueelle, mut kymppejä ei nyt kyl tullu. Ilman pystytukee voi kyl olla et en todellakaan saa juuri yhtään osumia mustalle alueelle, ainakaan aluks..

Kävin päivällä porukoilla ja meen huomenna myös. Ku käytän niitten konetta yhen koulujutun tekoon. Pitää laatia portfolio marjoista ja kasviksista ja niitten koneella sitä on helpompi tehä, kun ei oo kannettava ja niil on tulostin. Siihen vaan menis niin kauheesti aikaa... Ku teen siitä kuitenkin kauheen laajan ja keskityn liikaa takuulla aina joka kasvikseen erikseen..

No unohin kännykän kämpälle päivällä ja mulla ei ollu sitä mukana porukoilla eikä ampumassa. No tullessani takas huomasin, et ensinnäkin äiti oli päivllä soittanu (siit tiesinkin) ja sit olin saanu viestiä Herra B:ltä ja et hän oli myös yrittäny soittaa.. Voi pyhä lehmä sentään.. En ollu vastannu sillon hänen eiliseenkään soittoon taikka viestiin ja hän laitto viestissään et voisin ees ilmottaa jotain jos en oo kiinnostunu.. No laitoin sit hänelle viestiä et olin porukoilla ja känny unohtu kotiin (totta), mut väitin et olin lähteny sinne jo edeltävä iltana (vale) enkä siks ollu voinu vastata hänelle... No ilmeisesti tyyppi hyväksyi (teko)syyni.. Mut en vaan oikeesti tiedä, et mitä mun pitäis tehä hänen kanssaan. En tiedä mitä haluan vai haluanko yhtään mitään. Joo tiedän, hän ois vähintäänkin kaveriainesta, mut voisinko aatella hänestä enempikin? Siinä pulma.. Herra B on tavallaan ihan hyvännäkönen ja muutenkin ihan ok. Mukava ja kunnollinen jätkä. Mut voi olla et hän on vähän liian mukava ja pompoteltavissa.. Eli jäis tossunalle.. :/

Mä oon ihan sairaan huono kaikissa seurustelujutuissa. En ole yhtään sellasta "seurustelevaa-tyyppiä" :/ Mut jotenkin vaan on alkanu tuntuu, et vois kai sitä välillä kokeilla jonkun kaa.. Ympäristön paineita varmaan, kun nyt kaikki - oikeesti ihan kaikki!- mun kaveritkin seukkaa. (No jotkut enempi-vaan-koulukaverit ei kaikki seukkaa mut niistäkin valtaosa). Mä en vaan koskaan anna kenellekään oikein mahollisuutta. Ku heti oon vaan ollu kaikille, et kiitos, mut ei kiitos, moikka.. En luota itteeni enkä muihin tarpeeks. Oon liian epävarma itestäni. Pelkään et muhun sattuu. En haluu näyttää heikkouttani taikka paljastaa haavoittuvaisuuttani muille. (no korkeintaan joillekin kavereille kyllä, mut potentiaalisille seukkakumppaneille en.) Musta varmaan on monella aika tyly vaikutelma. Oon välillä ollu todella tyly jätkille ja leikitelly niitten tunteilla. Miellän olevani vähän bitch. Osittain oon kyl ihan ylpeekin bitchmäisyydestäni. Mä sepustan joskus toiste tarkemmin musta itestäni ja perustelen paremmin tuota väitettä bitch-minästäni, mut nyt en jaksa alkaa siihen, kun se on piiitkä tarina. :>