Raskaana!!

||

Kaksi viivaa. Epäilykseni osuivat oikeaan, minä olen Raskaana!

Hämmennys valtaa mielen. Päässä ei liiku ajatuksia juurikaan. Ainoastaan kysymys mitä nyt tekisin?

Järjellä ajatellen vastaus olisi selvä. Tämä raskaus olisi keskeytettävä. Mutta mutta.. Asiat eivät ole aina niin yksiseikkaisia. En voi väittää ettei ajatus lapsen pitämisestä houkuttaisi vähäsen.

J3:n kanssa olen nyt keskustellut asiasta jonkin verran. Miehenä hän ei ymmärrä mitä kaikkea tuollainen tapahtuma naiselle aiheuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajatukseni kulkivat ensimmäiset päivät testin jälkeen ainoastaan 24/7 raskauteni ajattelemisessa. Nyt välillä pystyy sivuuttamaan asian mielestään, kunnes se taas tulee mieleen pahoinvoinnin tai peilin muistuttaessa siitä. Mulla on aina nälkä. Vaikka juuri olisi syönyt jättiannoksen ruokaa niin ei mene kuin tunti kun mahaan alkaa koskea "nälästä" ja tulee pahoinvointia sen takia. Aamut ovat ehkä kauheimpia kun on tyhjä maha ja on ehkä eniten oksettavin olotila. Vaikka sellainen olo mulla on nyt ollut oikeastaan joka päivä viikon ajan. Enkä varmaan enää kuvittele pelkästään lihoneeni mahasta, sillä jos yritän vetää sen sisään, se jää vähän pömpöttämään ilman, että näyttäisin normaalilta taikka hoikalta. :<

Huomenna ajattelin viimein soittaa lääkärille ja varata ajan. Mua vituttaa olla raskaana turhaan. Vituttaa joutua kokemaan tämän kaiken tässä vaiheessa turhantakia. Vituttaa ehkä vähän J3:n ajattelemattomuuskin. Miehet ei sit yhtään osaa ajatella asioita naisen kannalta. Mulle tää on henkisesti suht rankkaa, kun stressaan jo muutenkin näitä viimeisiä koulupäiviä ja suoritteita. Ja ollut muutenkin niin hektisiä muutamat viime viikot. Kaiken uuden pitää aina tunkeutua elämään samaan aikaan tai ns. huonolla hetkellä. Huomenna koetan saada uuden ajan psykologian keskuksellekin kun viime viikolla jätin ekan käynnin menemättä..

Mun kohdalla menossa on nyt noin 7. raskausviikko. Siinä on 7 viikkoa liikaa.

Tää tulee olemaan asia, mikä ei poistu mun mielestä koskaan. Tulen aina miettimään millainen tästä lapsesta olisi tullut ja millainen elämästäni muodostuisi sen kanssa.
Tekemällä abortin nyt emme joudu romuttamaan suunniteltuja haaveita ja tulevaisuuden kuvioita lapsen takia, se kai se "parasta" tai järkevintä tulevaisuun kannalta olisi..

Inhottava epävarmuus ja tilanne

Mä osaan kyl olla välillä tosi tyhmä. Välillä ihan liiankin miellyttämishaluinen/alistuva tai silleen ettei osaa sanoa Ei. Mut senhän mä oon tiennyt jo vuosia..

Ehkä se on heikkoutta, pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi oman tahtonsa tai mielipiteidensä kanssa. Helpompi antaa periksi tai unohtaa ns. riskit ja järkisyyt.

Ihan pikkiriikkisen pelkään sellaista mahdollisuutta nyt, että saattaisin olla raskaana..
Ei kyl sillätapaa tulis yllätyksenä, kun ei oo käytetty ehkäisyä. Mut eipä lasta kyl tähän elämäntilanteeseen ja vielä näin nuorena kyllä haluttais kuvioihin. Kait sitä joutus sit aborttiin kallistumaan, ei oikein muutakaan vaihtoetoa taitas olla ellei halua ns. pilata tätä elämää. Mut kyllähän sitä haluis tietää, millanen ihminen mahdollisesti siitä kuitenkin tulis.

Anteeksi J3, en halua täällä mitenkään parjata asioita selkäsi takana tai vierittää syytä ja syyllisyyttä sinun niskoillesi.

Ajattelin nyt odotella jos kuukautiset ois vaan myöhässä ja silleen jääny vaikka välistä.. Viimestään sitten (touko-kesäkuun vaihteessa) kesälomallani varmistan asian, kun on aikaa syventyä asiaan.. Parempi nyt vaan koettaa unohtaa koko juttu, kun ois niin paljon kaikkee muutakin tärkeää, mihin pitäisi keskittyä. (Näyttö, ensimmäinen psykologikäynti, työvuoroja jne.. Jatkan elämääni kuten tähänkin asti ja yritän unohtaa tuon pikkiriikkisen (toivottavasti vain lähinnä teoreettisen) mahdollisuuden raskaudesta = }

Aika elää ja aika kuolla

Ei helvetti miten kauhee olotila. Unohdin taas eilen ottaa illalla lääkkeeni ja sen kyllä huomaa. Olo on ihan järkyttävän sekava ja heikko. Tuntuu kuin sydänleijuisi parikyt senttiä enempi kurkussa päin ja päänsisällä ois usvaa liikuskelemassa. Jokainen hetki minkä viettää seisaallaan tai kävelee tuntuu siltä kuin olisi aineissa tai jotenkin omituisessa humalatilassa. Silmiä särkee eikä niitä meinaa jaksaa pitää auki taikka kohdistettuna mihinkään. Muutenkin tekis mieli vaan käpertyä takaisin peiton alle ja sulkea silmät, vaipua uneen. Väsyttää ihan kauhesti ja päätä särkee. On vähän paha olo eikä ruoka maistu.



Pelottaa hieman, onkohan olo sitten tälläinen, kun lopetan lääkityksen.. En todellakaan ole työkykyinen tässä tilassa. Tekis mieli heti nyt ottaa lääke, jotta olotila kohentuisi. Näköjään olen riippuvainen noista lääkkeistä kuten joku lääkeriippuvainen tai narkkari, joka ilman ainetta kärsii vieroitusoireista..

Illaks pitäs viel jaksaa raahautua porukoille. Äiti tarvii apua mummon hautajaisasioissa. Pakko mennä vaikken yhtään varsinkaan tässä tilassa jaksas lähtee minnekkään kotoa. Joudun viel hoipparoimaan keskustaan ja takasinkin sit myöhemmin.



Olin eilen sokkarin sovituskopissa kun mutsi soitti ja sano et sillä ois ikäviä uutisia kerrottavana. Tiesin heti, et mitä se varmaanki ilmottaa. Eipähän ollu sen puolelta enää ketään muita jäljellä kuin mummo. Nää yhdet hautajaiset vielä. Sitten ei tarvinne enää koskaan matkustaa sen kotiseudulle, ei ainakaan näissä merkeissä.



Yritin muistella, et koskahan oon viimeks nähny mummon. En pysty muistamaan. Pitäis katsoa almanakasta. Veikkaan, et aikaa on varmaan vuosi. On joko ollut töitä tai jotain parempaa tekemistä. Myönnän, että olen kyl odottanutkin tavallaan jo hänen kuolemaansa. Ihmeen pitkään hän jaksoikin täällä kituuttaa (riesana).. Mulle on oikeastaan ihan sama omalta kannaltani, että onko hän elossa vai ei. Poissa silmistä, poissa mielestä. Se, mikä tässä kuolemassa nyt surettaa ja säälittää on mun äiti, joka on nyt ns. perheensä viimeinen ja sukunsa viimeinen.



Oon aina inhonnu hautajaisia tilaisuutena. Muistan edellisetkin viel liian hyvin. Muistan miten matkustin yksin junassa kotiin ja tuijotin ikkunasta surusilmin vaihtuvia maisemia.. Kouvola, Mikkeli, Pieksämäki, Suonenjoki, Kuopio.. Oli marraskuun viimeinen päivä. Lauantai. Päivä, jolloin mun piti juhlia syntymäpäiviäni kavereiden kanssa baaritellen. Muistan, kun Jii soitti mulle illalla, kun istuin junassa matkalla kotiin ja koetti viel houkutella mua lähtemään jonnekin.



Huomasin, et meidän suvun hautajaiset näköjään ajoittuu aina joku vuoden pimeimpään aikaan marras-joulukuulle tai sitten ihan kauniiseen loppukevääseen toukokuulle.



Mua tavallaan harmittaa, ettei tuo mummo saanut ilmeisesti tietää, miten mulla nykyään edes menee. Ois nyt ollu kiva et seki ois saanu ennen kuolemaansa tietää, et mäki seurustelen vakavasti jne. Mut tällästä tää elämä on =}

Inte Klara Vappen..

Vappu. Oli ihan hauskaa. Olin humalassa. Join paljon normia enempi kun lähdin baariin, vissiin ihan 7 lonkkua/siideriä jopa. Tuo määrä on mulle aika paljon kun saatoin ennen juoda tuon verran koko illan aikana. Ja sen lisäksi poltin yhdet tuhdit savut budiakin kun houkuttelivat tarpeeks.. Enempiki ois houkuttanu polttaa mutten uskaltanut kun halusin päästä baariin sisällekin.

Mielestäni näytin eilen jopa hyvältä kun lähdin kotona <: Tosin mun pimeessä huoneessa meikki ja hiukset sekä vaatteet näyttää kyl paljon paremmalta kuin siinä vaiheessa kun matkaa kaverille ylös hississä taikka matkaa baariin..

Menin Jiille jossa ei onneks ollu paljoo porukkaa. Suht rento ja chilli meininki. Vietettiin enimmäkseen aikaa neljästään Ex-naapurin, Jiin ja Asbestin kanssa. Mm. mottasin Asbestia nyrkillä silmäänki tuon illan aikana ihan tahallaan huvikseni, hups. Ja sit pistin ex-naapurin kengät jalkaan kun menin tupakalle ja Asbesti oli niin sekasin et luuli niitä oikeesti mun kengiks ja muitten kaa vakuuteltiin sille et joo kyllä ne on mun omat kengät :DDD Meni ihan täydestä :D Lol. Jätkä ollu kyl tosi kujalla jos luulee about 45 kenkien olevan mulle sopivat, melkei 10 numeroa liian isot. Sen piti viel kokeillakin niit kenkiä itse silleen "Miten sulla voi olla noin iso jalka??? Nää on mullekki liian isot!!!". Mulle selvis kans et ruotsiks "klara" tarkottaakin selvää ja oikeesti se pitäs toivottaa et "klada vappen" eikä "klara" kuten mä aina sanon. Ups. Enpäs ollu ajatellu taas. (Btw. Klaara ois aika jännä nimi lapselle.. Tulee mieleen joku hanhi, oiskohan jossai lapsuuden piirretyssä ollu joku sen niminen elikko... Hankikki kuulostaa kans aika hauskalta..)

Kuulin just et olin eilen baarin jälkeen onnistunu nukahtamaan puhelun aikana.. Ei luoja, oon kyllä ollu ihan kujalla. Heräsin aamulla sängystäni puolialasti ja valot päällä. Mun kännykän kello näytti jotain neljää illalla. Tiputin sen eilen lattialle baarissa pari kertaa ja akkuki lenteli. Ja takakuori jäikin sille tielleen.. Onneks tuossa on vaihtokuoret. Oon näköjään sit ihan muutaman drinkinkin tilannu kun rahoissa on sen verran vajetta. Jotenkin muistelen et joku ois tarjonnu mulle kaljaakin, hyi.

Itse baarittelusta en taaskaan muista hirveesti. Olin Jiin kaa siellä, kun pojat huiteli jossai muualla. Sit yks tuttu Rokkari tuli tiskillä juttelee ja lyöttäydyttiin niitten seuraan.. Niitten kanssa on aina ollu ihan sairaan hauskaa baarissa, vähän liiankin hauskaa. Siinäpähän se ilta sit hurahtikin.. Lisää viinaa vaan kurkusta alas ja välillä taidettiin jopa hetki käydä tanssilattiallakin. Jii ei tainnu hengailla meidän seurassa koko iltaa, tai en tiiä kun on vähän hatarat muistikuvat. Olin kuulemma selostanu Jiille ja Ex-naapurille että Rokkarin kaveri koettaa iskee sitä ja väittäny Ex-naapurille että se on mustasukkainen Jiistä Rokkarin kaverin takia..
*pyörittelee silmiään, huoh* Tulipahan taas todistettua että oon kännissä kyl ihan ku toinen ihminen. Alan muistuttaa pelottavasti vähän kämppistäni Kulmaa >.<

Rokkari läks sit jossai vaiheessa loppuillasta pois kun sen kaveri oli niin huonossa kunnossa, kaipa mäki sit läksin ihan pian sen jälkeen kun en jaksanu enää jäädäkään. Veikkaan että kello oli jo aika paljon siinä vaiheessa muutenki. Suunnistin pyörälleni ja katkaisin avaimen sen vaijerilukkoon.. Jepjep, oletinkin että noin kävisi. Noh nyt se fillari on ja pysyy keskustassa kun laitoin sen vielä sellaseen turvatolppaan extraketjuun ja sit vasta vaijeriin.. Pitää käydä noukkimassa joku päivä kori siitä ees talteen jos on viel paikoillaan..

Vähän meinaa morkkista iskeä taas. Kun tiedän että tuo Rokkari ois kiinnostunu musta. Jii sano että sen huomas ihan selvästi siel baarissa.. Oishan se mukava tyyppi ja varmaan sen kanssa ois aina hauskaa eikä tulis tylsää. Ja osais se herrasmieskin olla. Kyl se tais taas tarjota mulle juomista, tai ehkä jopa ruinasinkin sitä tarjoomaan ja se suostu. Jos oisin sinkku niin varmaan viettäsin sen kanssa useemminkin aikaa baarissa, ja ehkä muutenkin, mut mulla on jo J3. Rokkari kyl tietää etten oo vapaa ja että oon oikeestaan seurustellu J3 kanssa koko sen ajan kuin mitä ollaan tunnettu Rokkarin kanssa. Tiiän ettei mun pitäs nähä sitä ees tälleen kaveripohjalta, ettei sille tule turhia luuloja ja toiveita. En haluais aiheuttaa kellekkään ongelmia.

En tiiä miks musta tulee humalassa aina niin kauheen erilainen. Se on vähän ongelmallistakin myös jo ensinnäkin kaverisuhteiden kannalta. Oon onnistunu teoillani ja sanomisillani suututtamaan niin Jiin, SS:n, ja Tossunkin. Eli mun parhaimmat kaverini. Onneks oon saanu kaikki kuitenki lepytettyä ja he edelleen suostuu lähtemään mun kanssa aina välillä jonnekkin vaikka osaankin olla niin idiootti aina välillä. Tuntuu välillä et kännissä mä sanon asioita ihan miten sattuu ja sanon ilkeemmin ja suoraan, ja rohkeemmin. Ja saatan olla jopa aika hävytön ja suorapuheinenkin.. Normistihan mä olen hiljainen ja vetäytyvä ja tykkään olla ihan omissaoloissani. Mut känni-Ilona on ihan toista luokkaa; rohkea, ulospäinsuuntautunut, vilkas, arvaamattoman hullu hölösuu. Alkoholi kyl muuttaa ihmistä mun kohdalla niin paljon. Hävettää jopa tunnustaa miten ajattelematon, estoton ja moraalitonkin oon välilläki ollu ja mitä kaikkee on alkoholinalaisena tullu tehtyä. En mä normisti kehtais tanssia mitenkään vampisti lavalla tai pöydillä, enkä mennä tuosta vaan juttelee tuntemattomille porukoille taikka ns. etsiä kaverin kanssa ihmistä joka vaan vois tarjota ilmaset juomat meille.. Tavallaan aika alhaista ja hyväkskäyttävää, kun ei oo kiinnostunu joistain kuin vaan siinä mielessä et jos niiltä heruis ilmasiks juomista. Onneks nuo ajat on jäämässä sinne menneisyyden "pimeisiin" vuosiin. Kai mä alan nyt olla jättämässä tätä känni-Ilonaa matkastani ja siirtymässä parisuhde-Ilonaks.
Tulee kyl mieleen et oonkohan mä ihan normaali.. Voisinki mainita tästä mun "toisesta minästäni" sit kun joudun sinne jonnekki terapiaan vai mikä psykologi onkaan.. Ehkä mullakin on joku "epävakaa persoonallisuushäiriö" niinku Kulmalla tao joku vastaava.. Ehkä oon tuhonnut muutaman miljoonan aivosolun liikaa käyttämällä liikaa ja liian usein alkoholia.

Nyt mä vaan toivosin, että voisin potea tätä ansaittua krapulaa J3-kainalossa, jos se vaan huolis tälläsen rähjärapsaprinsessan kainaloonsa :'p <3 Mut siellä se on armeijjan vihreissä kaukanakaukanakaukan minusta. Onneks ens viikolla näen taas hänet, kun matkustan hänen luokseen.