Inhottava epävarmuus ja tilanne

Mä osaan kyl olla välillä tosi tyhmä. Välillä ihan liiankin miellyttämishaluinen/alistuva tai silleen ettei osaa sanoa Ei. Mut senhän mä oon tiennyt jo vuosia..

Ehkä se on heikkoutta, pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi oman tahtonsa tai mielipiteidensä kanssa. Helpompi antaa periksi tai unohtaa ns. riskit ja järkisyyt.

Ihan pikkiriikkisen pelkään sellaista mahdollisuutta nyt, että saattaisin olla raskaana..
Ei kyl sillätapaa tulis yllätyksenä, kun ei oo käytetty ehkäisyä. Mut eipä lasta kyl tähän elämäntilanteeseen ja vielä näin nuorena kyllä haluttais kuvioihin. Kait sitä joutus sit aborttiin kallistumaan, ei oikein muutakaan vaihtoetoa taitas olla ellei halua ns. pilata tätä elämää. Mut kyllähän sitä haluis tietää, millanen ihminen mahdollisesti siitä kuitenkin tulis.

Anteeksi J3, en halua täällä mitenkään parjata asioita selkäsi takana tai vierittää syytä ja syyllisyyttä sinun niskoillesi.

Ajattelin nyt odotella jos kuukautiset ois vaan myöhässä ja silleen jääny vaikka välistä.. Viimestään sitten (touko-kesäkuun vaihteessa) kesälomallani varmistan asian, kun on aikaa syventyä asiaan.. Parempi nyt vaan koettaa unohtaa koko juttu, kun ois niin paljon kaikkee muutakin tärkeää, mihin pitäisi keskittyä. (Näyttö, ensimmäinen psykologikäynti, työvuoroja jne.. Jatkan elämääni kuten tähänkin asti ja yritän unohtaa tuon pikkiriikkisen (toivottavasti vain lähinnä teoreettisen) mahdollisuuden raskaudesta = }