Koin aamusta pienen järkytyksen, kun esimieheni soitti minulle lomaltaan ja kertoi vaihtavansa työpaikkaa ensi viikolla. Halusi kertoa asiasta itse jokaiselle työntekijällemme ennen kuin kuulemme muualta. Minulle tämä tuli järkytyksenä, sillä eilen vielä näimme sattumalta kaupassa ja juttelimme tulevasta eikä hän sanallakaan vihjannut lähtöaikeista mitenkään. Eihän silloin vielä kuulemma tienyt, että saisi hakemansa uuden työn. Työpaikkani on pieni n. 5-6 henkeä työllistävä liike osana suurempaa ketjua.
Puhelun jälkeen mulle tuli aika tyhjä olo. Petetty olo ja paha mieli. Mulle jäi niin paljon kysymyksiä, joihin kaipaisin pian vastausta. Olin itse pyytänyt toisesta yksiköstä lisätöitä jouluksi ja nyt en tiedä, miten niiden kanssa käy. Lupasin jo sinne toiseen yksikköön, että voin tehdä varmasti töitä, kunhan neuvottelen esimieheni kanssa hänen lomansa jälkeen heti maanantaina. Ja nyt tämä esimies sitten aikookin jo ensi viikolla uusiin tehtäviin. Toki on maanantaina muutaman tunnin mun kanssa yhtäaikaa töissä, mutta tuskinpa ehtii katsoa mun lisätyöasiaa lainkaan.
Lisäksi mun pitäisi suorittaa työpaikallani ammattiosaamisen näyttö, jonka vain esimieheni olisi voinut arvioida. Meillä on niin pieni työyhteisö, että esimieheni on ainut pätevä arvioimaan, joten enpä nyt tiedä miten tuon näytön suorituksen kanssa käy.
Nyt parin tunnin sulattelun jälkeen mun olo on vaan pahentunut. Tuntuu samalta kuin jos minut olisi irtisanottu. Masentaa. Ei, ei, ei. Hemmetti! Miksi juuri nyt?? Kaikki kun oli just niin hyvin ja selkeytymässä työrintamalla, että miks piti pistää pakka ihan sekaisin..
Meillä työyhteisön tulos ja tehokkuus on niin kulminoitunut tämän meidän esimiehemme ympärille, että oma työmotivaationi kyllä tulee laskemaan todella roimasti. Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydällä. Eli pikkuhiljaa hänen vaalimansa hyväksi havaitut arvot ja opit unohtuvat ja porukka takuulla laiskistuu ja nyt niin hyvin sujunut yhteistyö ja nousu kääntyy laskusuuntaan...
En halua uutta esimiestä. Pidin erittäin paljon nykyisestämme. Melkein ainoa syy, miksi olen pysynyt nykyisessä työpaikassani on ollut esimiehemme tuki, kova tsemppaus ja yhteistyöllä saavuttamamme hyvä myynnillinen kehitys ja tulos. Näin ensijärkytyksen mielentilassa voisin vaikka heti alkaa etsimään uutta työpaikkaa.
perjantai 16. marraskuuta 2012
perjantai 9. marraskuuta 2012
Eroon elämääni rajoittavasta pelosta! Mä pystyn nyt selviytymään esiintymistilanteista!
En oo ehtinyt kirjoittaa nyt blogia muutamaan viikkoon tai kuukauteen, koulun kanssa oli niin pahasti stressiä, että en vaan muistanut tai jaksanut. En oo vielä saanu tavaks kirjottaa tätä blogia taas. Varsinkin, kun kirjotan tätä salaa mun mieheltä. Meillä oli eilen pahin riitä varmaan vuoteen. Mun mieskin itki ja se oli pelottavaa, kun se ei oo itkeny just varmaan vuoteen kertaakaan... Pelkäsin, että jos se suutuspäissään sanoo tai tekee jotain harkitsematonta, mut onneks niin ei käynyt. Huh. Niin mä en halua, et hän saa tietää näistä kirjotuksista. Nää olkoon mielummin mun omia ajatuksia, joita ei oo tarkotettu niille, joista täällä saatan kirjoittaa.
Mutta nyt mun varsinaiseen asiaan: Nyt viimeinkin uskallan kirjoittaa käyttökokemukseni mun elämää suuresti haitanneesta esiintymispelosta/kauhusta, sitä lievittämään sain lääkäriltäni lääkkeitä. Ja ne lääkkeet on toimineet! Ihanaa!
Mulla on ehkä tässä syksyn aikana ollut 4 esiintymistilannetta, jossa oon lääkettä käyttänyt. Pari kertaa oon ottanut ns. turhaan, kun oma esitysvuoro ei sit ollutkaan, mut pakko oli varautua lääkkeillä, kun ei tiennyt joutuuko esittämään nyt vai myöhemmin.
M voin todella suositella, että pyytääkää lääkäreiltänne apua esiintymisjännitykseen! :) Mä en tajua, miks koululääkäri ei voinut lukiossa kirjottaa mulle lääkkeitä, vaikka kerroin, et jännitän tosi pahasti esiintymistä. Amiskassakaan aiempi lääkäri ei puuttunut mitenkään eikä psykiatrin keskuksen hoitaja... Oisin selvinny niin monesta pahasta esiintymistilanteesta niiden avulla ja ehkä oisin sit jopa mennyt amk:n enkä vaan ammattikouluihin... Mun ei ois tarvinnut olla poissa esiintymisten takia tai valita koulutusta sen perusteella joutuuko siinä esiintymään... Miks tää on näin salattu juttu?? Mä en uskonut, että nää auttais, mutta kyllä ne auttoikin.
Mä käytän kahta lääkettä. Niistä ensimmäinen, Propral 10mg, auttaa siihen, että en tärise/vapise ja sydän ei hakkaa hulluna. Se hidastaa sydämen sykettä. Tätä otan 1-2 tablettia. Toinen lääke, jota käytän, on Oxamin 15mg. Se on kolmiolääke, joka auttaa poistamaan jännittyneisyyttä. syön vain ½ tabletin sitä. Lääkärin mukaan se poistaa susta ns. parhaan terän, mutta oot kuitenkin toimintakunnossa. Otan kumpiakin n. 2-3h ennen esiintymistilannetta ja ovat auttaneet.
Millainen olo mulle sit tulee otettuani lääkkeitä?
Olen rauhallinen eikä mulle tuu sellasta paniikkia, mikä yleensä tulee omaa esiintymisvuoroa odottaessa. Vähän tänään jännitti, mutta ääni ei vapissut eikä katkeillut ja pystyin puhumaan kokonaisia lauseita ja lukemaan melko pitkät pätkät tekstejä ääneen luokalle. Yleensä mua väsyttää, kun oon ottanu lääkkeitä. Toi Oxamin aiheuttaa sen. Sitä vois kai ottaa ihan edeltävä iltana, jos ei meinaa saada jännitykseltään unta niin ns. unilääkkeenä. Mut se väsymys, mikä noista lääkkeistä tulee on miljoona kertaa parempi kuin se ahdistus ja pelko, mitä ennen koin. Mielummin haukottelen ja annan ihmisten luulla, että oon vaan nukkunu vähän liian vähän =)
Mä olen niin helpottunut, edes yksi kivi on vierähtänyt pois sydämeltä <3 Voin erittäin lämpimästi suositella esiintymiskammoon/-jännitykseen/-pelkoon lääkkeellistä apua!
Mutta nyt mun varsinaiseen asiaan: Nyt viimeinkin uskallan kirjoittaa käyttökokemukseni mun elämää suuresti haitanneesta esiintymispelosta/kauhusta, sitä lievittämään sain lääkäriltäni lääkkeitä. Ja ne lääkkeet on toimineet! Ihanaa!
Mulla on ehkä tässä syksyn aikana ollut 4 esiintymistilannetta, jossa oon lääkettä käyttänyt. Pari kertaa oon ottanut ns. turhaan, kun oma esitysvuoro ei sit ollutkaan, mut pakko oli varautua lääkkeillä, kun ei tiennyt joutuuko esittämään nyt vai myöhemmin.
M voin todella suositella, että pyytääkää lääkäreiltänne apua esiintymisjännitykseen! :) Mä en tajua, miks koululääkäri ei voinut lukiossa kirjottaa mulle lääkkeitä, vaikka kerroin, et jännitän tosi pahasti esiintymistä. Amiskassakaan aiempi lääkäri ei puuttunut mitenkään eikä psykiatrin keskuksen hoitaja... Oisin selvinny niin monesta pahasta esiintymistilanteesta niiden avulla ja ehkä oisin sit jopa mennyt amk:n enkä vaan ammattikouluihin... Mun ei ois tarvinnut olla poissa esiintymisten takia tai valita koulutusta sen perusteella joutuuko siinä esiintymään... Miks tää on näin salattu juttu?? Mä en uskonut, että nää auttais, mutta kyllä ne auttoikin.
Mä käytän kahta lääkettä. Niistä ensimmäinen, Propral 10mg, auttaa siihen, että en tärise/vapise ja sydän ei hakkaa hulluna. Se hidastaa sydämen sykettä. Tätä otan 1-2 tablettia. Toinen lääke, jota käytän, on Oxamin 15mg. Se on kolmiolääke, joka auttaa poistamaan jännittyneisyyttä. syön vain ½ tabletin sitä. Lääkärin mukaan se poistaa susta ns. parhaan terän, mutta oot kuitenkin toimintakunnossa. Otan kumpiakin n. 2-3h ennen esiintymistilannetta ja ovat auttaneet.
Millainen olo mulle sit tulee otettuani lääkkeitä?
Olen rauhallinen eikä mulle tuu sellasta paniikkia, mikä yleensä tulee omaa esiintymisvuoroa odottaessa. Vähän tänään jännitti, mutta ääni ei vapissut eikä katkeillut ja pystyin puhumaan kokonaisia lauseita ja lukemaan melko pitkät pätkät tekstejä ääneen luokalle. Yleensä mua väsyttää, kun oon ottanu lääkkeitä. Toi Oxamin aiheuttaa sen. Sitä vois kai ottaa ihan edeltävä iltana, jos ei meinaa saada jännitykseltään unta niin ns. unilääkkeenä. Mut se väsymys, mikä noista lääkkeistä tulee on miljoona kertaa parempi kuin se ahdistus ja pelko, mitä ennen koin. Mielummin haukottelen ja annan ihmisten luulla, että oon vaan nukkunu vähän liian vähän =)
Mä olen niin helpottunut, edes yksi kivi on vierähtänyt pois sydämeltä <3 Voin erittäin lämpimästi suositella esiintymiskammoon/-jännitykseen/-pelkoon lääkkeellistä apua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
