Koin aamusta pienen järkytyksen, kun esimieheni soitti minulle lomaltaan ja kertoi vaihtavansa työpaikkaa ensi viikolla. Halusi kertoa asiasta itse jokaiselle työntekijällemme ennen kuin kuulemme muualta. Minulle tämä tuli järkytyksenä, sillä eilen vielä näimme sattumalta kaupassa ja juttelimme tulevasta eikä hän sanallakaan vihjannut lähtöaikeista mitenkään. Eihän silloin vielä kuulemma tienyt, että saisi hakemansa uuden työn. Työpaikkani on pieni n. 5-6 henkeä työllistävä liike osana suurempaa ketjua.
Puhelun jälkeen mulle tuli aika tyhjä olo. Petetty olo ja paha mieli. Mulle jäi niin paljon kysymyksiä, joihin kaipaisin pian vastausta. Olin itse pyytänyt toisesta yksiköstä lisätöitä jouluksi ja nyt en tiedä, miten niiden kanssa käy. Lupasin jo sinne toiseen yksikköön, että voin tehdä varmasti töitä, kunhan neuvottelen esimieheni kanssa hänen lomansa jälkeen heti maanantaina. Ja nyt tämä esimies sitten aikookin jo ensi viikolla uusiin tehtäviin. Toki on maanantaina muutaman tunnin mun kanssa yhtäaikaa töissä, mutta tuskinpa ehtii katsoa mun lisätyöasiaa lainkaan.
Lisäksi mun pitäisi suorittaa työpaikallani ammattiosaamisen näyttö, jonka vain esimieheni olisi voinut arvioida. Meillä on niin pieni työyhteisö, että esimieheni on ainut pätevä arvioimaan, joten enpä nyt tiedä miten tuon näytön suorituksen kanssa käy.
Nyt parin tunnin sulattelun jälkeen mun olo on vaan pahentunut. Tuntuu samalta kuin jos minut olisi irtisanottu. Masentaa. Ei, ei, ei. Hemmetti! Miksi juuri nyt?? Kaikki kun oli just niin hyvin ja selkeytymässä työrintamalla, että miks piti pistää pakka ihan sekaisin..
Meillä työyhteisön tulos ja tehokkuus on niin kulminoitunut tämän meidän esimiehemme ympärille, että oma työmotivaationi kyllä tulee laskemaan todella roimasti. Kun kissa on poissa, niin hiiret hyppivät pöydällä. Eli pikkuhiljaa hänen vaalimansa hyväksi havaitut arvot ja opit unohtuvat ja porukka takuulla laiskistuu ja nyt niin hyvin sujunut yhteistyö ja nousu kääntyy laskusuuntaan...
En halua uutta esimiestä. Pidin erittäin paljon nykyisestämme. Melkein ainoa syy, miksi olen pysynyt nykyisessä työpaikassani on ollut esimiehemme tuki, kova tsemppaus ja yhteistyöllä saavuttamamme hyvä myynnillinen kehitys ja tulos. Näin ensijärkytyksen mielentilassa voisin vaikka heti alkaa etsimään uutta työpaikkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Välillä tullut mietittyä, että mahtaakohan kukaan lueskella tätä blogiani, jota kirjoitan lähinnä selkeyttääkseni asioita itselleni ja muistaakseni elämäni sumuisten vuosien tapahtumat mahdollisesti myöhemminkin..