perjantai 26. lokakuuta 2012

Garnier BB cream sensitive-voide testissä

Sain n. viikko sitten testattavakseni Garnierin BB-voiteen osallistuttani facebookissa Garnierin sivuilla testaajaryhmään.



Arvelin, että Sensitive- voide olisi minulle paras kolmesta testattavasta (valittavana oli normaali, sensitive ja joku mattavoide rasvaiselle iholle). Minulla on herkkä iho, joka kuivuu ja punoittaa helposti. Ongelma-alueitani ovat posket ja nenä. Posket siksi, että ne punoittavat usein, minulla on ehkä vähän couperosa iho, muutama verisuoni on niin pinnassa. Nenässä mulla on usein kuivaa ihoa, vähän punoitusta ja vähän arpista kudosta (kun tulee joskus puristeltua epäpuhtauksia...)

Garnierin BB-voiteesta kerrotaan seuraavaa:

"1 voide, 5 vaikutusta, välittömästi täydellinen iho

1. Vähentää punoitusta
2. Kosteuttaa ja rauhoittaa
3. Tasoittaa ihon sävyä
4. Heleyttää
5. Suojakerroin 25 "


Voide tuli postissa ja oli kiva päästä kokeilemaan sitä! Kokeilin muutamana päivänä laittaa pelkästään tuota BB-voidetta ihon pohjustukseksi. Valitettavasti en voi antaa kovin hyvää arviointia tälle voiteelle. Ei ihan lunastanut lupauksiaan.

" 1. Vähentää punoitusta"
Ensinnäkin ei vähentänyt punoitusta juuri yhtään. Posket/nenä oli lähes yhtä punertavat kuin ilman voidetta. Voiteen teho ei riittänyt peittämään tarpeeksi, joten jouduin laittamaan päälle ns. normaalit ihomeikit.

"2. Kosteuttaa ja rauhoittaa"
Voide ei kauheasti kosteuttanut. Mun kuivassa nenässä kuivat alueet korostuivat ja erottuivat, jos oli ns. ihoriekaleita hilseilemässä pois. Toki voide kosteutti vähän paremmin kuin jos ei olisi käyttänyt mitään kosteusvoidetta, mutta laitan normaalisti muutenkin ennen meikkausta kosteusvoidetta kasvoille. Rauhoittavaa vaikutusta on vaikea todeta. Ensimmäisenä päivä jo luulin, että voide olisi oikeasti poistanut punoitusta, kun n. 10 minuutin kuluttua laitosta vilkaisin peiliin eikä posket sattuneet punoittamaan, mutta se taisi mitä ilmeisemmin olla vaan sattumaa, koska seuraavina testipäivinä en moista havainnut.

"3. Tasoittaa ihon sävyä".
Väri ei oikein meinannut imeytyä varsinkaan punoittaville alueille vaan 'liukui' niiden ohi. Ja se mitä jäi niin oli aika pakkelimaista/keinotekoisen näköistä, ei luonnollista. Kokeilin kahta ja jopa useampaakin kerrosta voidetta, mutta se ei auttanut peittämään paremmin. Tuli vaan läikikäs efekti ja voide lähti 'rullautumaan' pois niiltä kohdilta. Vahingossa hipaisin poskeani meikatessa silmiä niin poskelle levittämäni bb-voide alkoi lähteä pois, rullautui/hilseili o__O

"4. Heleyttää"
Tämä pitää paikkansa. Iho oli heleä, mutta KIILTÄVÄ. Ehkä matta efekti olisi ollut tähänkin voiteeseen hyvä lisä. Itse ainakin tarvitsin puuteria, kun tuntui, että posket, otsa ja nenä jäi voiteen jäljiltä kiiltelemään liikaa. Nuorella iholla kiilto ei ainakaan näytä hyvältä. Ehkä sitten vanhemmat naiset tykkää, jos iho kiillon takia näyttää heleämmältä ja nuoremmalta...

"5. Suojakerroin 25"
Vaikea näin syksyllä/talvella hyödyntää tuota suojakerrointa, kun en muutenkaan ulkona liiku paljoa niin en tiedä onko tuo miten todenmukainen suojakerroin. Hyvä lisä voiteelle kesäisin.


Kokonaisarviona antaisin voiteelle kaksi tähteä viidestä **/*****

Käytän voiteen varmaan meikinpohjustusvoiteena peittävämpien meikkien alla. Pelkiltään tämä tuote ei kasvoilleni riitä.
Tämä voide soveltuu parhaiten iholle, jossa ei ole punoitusta, arpia tai epäpuhtauksia(ei peitä finnejä). Ei varmaan sovi atooppiselle tai selkeästi kuivalle (hilseilevälle) iholle. Eli jos sinulla on ns. täydellinen iho jo valmiiksi, niin tämä voide on juuri sinulle ;)

torstai 25. lokakuuta 2012

Eripuraa

Tosiaan mies tuli sit yöllä kolmen aikaan kotiin. Korvatulpistani huolimatta havahduin siihen kun hän tuli makkariin nukkumaan. Sammui/nukahti aika äkkiä, mut kun huomas, että olin hereillä niin silitti sitä ennen mun päätä. En tiedä sanoiko jotain, kun oli ne tulpat, varmaan toivotti hyvät yöt.

No koitin saada nukutuksi siinä, mutta mies hais niin hirveelle viinalle, että oli pakko lähtee sohvalle nukkumaan. Odotin, että se oli varmasti unessa eikä herää ja siirsin sit kimpsuni ja kampsuni sohvalle. (Jos se ois heränny niin ois varmaan ite tarjoutunu menemään sohvalle tai pahoittanu mielensä, mut mielummin itse sit nukun sohvalla, kun mulla aikainen herätys) Tupakkaakin se oli taas kännissä polttanut, kun vaatteet lemus niin. No eipä se yllättänyt. Sain hyvin nukuttua sohvalla, kun älysin kerrankin ottaa sijauspatjan mukaan. Jossain vaiheessa piti käydä tarkastamassa, että vieläks hän on elossa, (ettei oo vaikka tukehtunu oksennukseen, jos on tullu huono olo) kun ei kuulunu enää kuorsausta. Minä kun oon vähäsen ylihuolehtiva. Ja eipä ollu kissa onneks karannut vaan se tuli mun viereen sohvalle nukkumaan. Ja herätti pari kertaa aamuyöstä aivastamalla mun naamalle ja saamalla riehumiskohtauksia -.-

Pieni riita mielle siinä sunnuntaina tuli tuosta baarireissusta, kun olin vähän etäinen ja mököttävä enkä jaksanut puhua hänelle aamupäivällä ennen töihin lähtöä juuri mitään. Mua ei oikeesti huvittanu kuulla, miten hauskaa hänellä oli ollut tai mitä oli juonut, kun itse piti lähtee töihin ja siirtää ajatukset työmaailmaan. Kyllähän mua "vähän" vitutti se, kun tuli myöhempään kuin mitä aiemmin sanoi ja juonutkin oli ihan kunnolla. "Muut yllytti jäämään ja tarjos juomia, ja oli niin halpoja shotteja"... Niimpä niin. Sanoin miehelle, että jos pikkujoulut tulee niin toivon, ettei hän mene niihin. Ja lupasi, ettei menis muutenkaan, kun ne on kuulemma niin lähellä joulua, mut sen näkee sit joulukuussa, että kuinka käy.

Töistä tullessa sit pyysin kertomaan baarireissusta lisää ja pieni riitä tuli silloinkin. Toin hänelle kaupasta ruokaa, jotta mies saa laitettua ns. krapulamättöä ja en suostunut auttamaan häntä ruuanlaitossa, kun olin niin väsynyt töitten jälkeen enkä itse halunnut syödä samaa ruokaa kuin hän, ei mulla ollut nälkä. Kyselin ja kommentoin eilistä baarireissua ja osoitin, että olin harmistunut, kun hänen sanoihin ei voi luottaa. Mies sit suuttui ja tokaisi jotain että, että oli kivempaa kun olin töissä. Mä en kuullut kunnolla, mut ajattelin et se sano, et ois kivempi olla ilman mua tai jtn sellasta ja pahoitin mieleni siitä ja menin olkkariin itkemään. Kyl se sit kohta tuli pyytämään anteeks ja sanoi, ettei tarkoittanut, mitä oli sanonut. Sovittiin ja menin sit auttamaan ruuanlaitossa.



lauantai 20. lokakuuta 2012

Se tunne, kun miehesi on työporukan bileissä yömyöhään ja sinä odotat kotona...

Mun mies on työporukan pippaloissa ja minä kotona. Pitäisi käydä nukkumaan, kun aamulla on töitä, mutta en varmaan pysty... Miks mulla on niin paha olo, aina kun joudun olemaan yksin kotona? Aina, kun mies on jossain baarissa tai juomassa alkoholia? Mua ahdistaa, oon tosi levoton, mahaa nipistelee ja on vähän oksettava olo kokoajan... Niin ja olen surullinen, pelkään. En luota.

Viime pikkujouluissa mies veti aivan järkyttävät persekännit työporukan kanssa ja tuli tosi myöhään kotiin.. Tuolle työporukalle kyllä viina maistuu ja viini virtaa. Olin kamalan vihainen, kun hän oli juonut itsensä niin känniin ettei voitu seuraavana päivänä sitten tehdä mitään suunniteltua, mulla kun oli kerrankin vapaata töistä ja sitten hänellä olikin maailman pahin krapula, että makasi vaan sängyssä oksentaen koko päivän!! Olin niin pettynyt, niin niin niin pettynyt! Pelkään, että hän sortuu samaan, tuntisin itseni jälleen niin petetyksi, jos niin käy. Tuntuu etten voi luottaa hänen sanoihinsa ja puheisiinsa... Ei olisi huomenna kiva lähteä töihin vitutuksen vallassa.

Tänään hän vielä lupasi lähteä ajoissa kotiin, kun aloittivat työvirepippalot jo iltapäivästä. Lupasi juoda sixpackin ja kohtuudella..Lupasin tulla hakemaankin häntä autolla ja odotin puolet illasta, että koska hän laittaa viestiä ja kertoo, koska mahdollisesti saa hakea... Mutta tietenkin sieltä tulikin sitten viesti, että "ei tarvitse hakea, on niin kivaa ja menee myöhään"... :'(

Mulle tuli taas niiiin paskat fiilikset. Ahdistaa ja vituttaa. Varmaan siks, että en sataprosenttisesti pysty luottamaan häneen ja pelkään, että hän tekee humalassa jotain tyhmää tai muuten vaan sekoilee kännissä. En haluiaisi myöskään herätä siihen, kun hän aamuyöstä kolistelee kotiin. Oon herkkäuninen ja humalaisen kuorsaus ja viinanlöyhkä karkottaa kyllä tehokkaasti viimeisetkin unenrippeet.. Ja tyhmä minä jopa huolehdin siitä, että jos hän kännissä päästää kissankin karkaamaan. Kiukkumoodi on valmis kytkeytymään. Toivon todella, että hän osaa olla iisisti ja juoda kohtuudella. Pelkään. Tyhmä minä, mutta minkäs voin, kun on näin huono itsetunto. Haluaisin luottaa, mutten uskalla.

Pakko varmaan yrittää mennä nukkumaan ja vaikka itkeä itsensä uneen... Ja laittaa korvatulpat korviin. Huoh.