Se tunne, kun miehesi on työporukan bileissä yömyöhään ja sinä odotat kotona...

Mun mies on työporukan pippaloissa ja minä kotona. Pitäisi käydä nukkumaan, kun aamulla on töitä, mutta en varmaan pysty... Miks mulla on niin paha olo, aina kun joudun olemaan yksin kotona? Aina, kun mies on jossain baarissa tai juomassa alkoholia? Mua ahdistaa, oon tosi levoton, mahaa nipistelee ja on vähän oksettava olo kokoajan... Niin ja olen surullinen, pelkään. En luota.

Viime pikkujouluissa mies veti aivan järkyttävät persekännit työporukan kanssa ja tuli tosi myöhään kotiin.. Tuolle työporukalle kyllä viina maistuu ja viini virtaa. Olin kamalan vihainen, kun hän oli juonut itsensä niin känniin ettei voitu seuraavana päivänä sitten tehdä mitään suunniteltua, mulla kun oli kerrankin vapaata töistä ja sitten hänellä olikin maailman pahin krapula, että makasi vaan sängyssä oksentaen koko päivän!! Olin niin pettynyt, niin niin niin pettynyt! Pelkään, että hän sortuu samaan, tuntisin itseni jälleen niin petetyksi, jos niin käy. Tuntuu etten voi luottaa hänen sanoihinsa ja puheisiinsa... Ei olisi huomenna kiva lähteä töihin vitutuksen vallassa.

Tänään hän vielä lupasi lähteä ajoissa kotiin, kun aloittivat työvirepippalot jo iltapäivästä. Lupasi juoda sixpackin ja kohtuudella..Lupasin tulla hakemaankin häntä autolla ja odotin puolet illasta, että koska hän laittaa viestiä ja kertoo, koska mahdollisesti saa hakea... Mutta tietenkin sieltä tulikin sitten viesti, että "ei tarvitse hakea, on niin kivaa ja menee myöhään"... :'(

Mulle tuli taas niiiin paskat fiilikset. Ahdistaa ja vituttaa. Varmaan siks, että en sataprosenttisesti pysty luottamaan häneen ja pelkään, että hän tekee humalassa jotain tyhmää tai muuten vaan sekoilee kännissä. En haluiaisi myöskään herätä siihen, kun hän aamuyöstä kolistelee kotiin. Oon herkkäuninen ja humalaisen kuorsaus ja viinanlöyhkä karkottaa kyllä tehokkaasti viimeisetkin unenrippeet.. Ja tyhmä minä jopa huolehdin siitä, että jos hän kännissä päästää kissankin karkaamaan. Kiukkumoodi on valmis kytkeytymään. Toivon todella, että hän osaa olla iisisti ja juoda kohtuudella. Pelkään. Tyhmä minä, mutta minkäs voin, kun on näin huono itsetunto. Haluaisin luottaa, mutten uskalla.

Pakko varmaan yrittää mennä nukkumaan ja vaikka itkeä itsensä uneen... Ja laittaa korvatulpat korviin. Huoh.