Raskaana!!

||

Kaksi viivaa. Epäilykseni osuivat oikeaan, minä olen Raskaana!

Hämmennys valtaa mielen. Päässä ei liiku ajatuksia juurikaan. Ainoastaan kysymys mitä nyt tekisin?

Järjellä ajatellen vastaus olisi selvä. Tämä raskaus olisi keskeytettävä. Mutta mutta.. Asiat eivät ole aina niin yksiseikkaisia. En voi väittää ettei ajatus lapsen pitämisestä houkuttaisi vähäsen.

J3:n kanssa olen nyt keskustellut asiasta jonkin verran. Miehenä hän ei ymmärrä mitä kaikkea tuollainen tapahtuma naiselle aiheuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ajatukseni kulkivat ensimmäiset päivät testin jälkeen ainoastaan 24/7 raskauteni ajattelemisessa. Nyt välillä pystyy sivuuttamaan asian mielestään, kunnes se taas tulee mieleen pahoinvoinnin tai peilin muistuttaessa siitä. Mulla on aina nälkä. Vaikka juuri olisi syönyt jättiannoksen ruokaa niin ei mene kuin tunti kun mahaan alkaa koskea "nälästä" ja tulee pahoinvointia sen takia. Aamut ovat ehkä kauheimpia kun on tyhjä maha ja on ehkä eniten oksettavin olotila. Vaikka sellainen olo mulla on nyt ollut oikeastaan joka päivä viikon ajan. Enkä varmaan enää kuvittele pelkästään lihoneeni mahasta, sillä jos yritän vetää sen sisään, se jää vähän pömpöttämään ilman, että näyttäisin normaalilta taikka hoikalta. :<

Huomenna ajattelin viimein soittaa lääkärille ja varata ajan. Mua vituttaa olla raskaana turhaan. Vituttaa joutua kokemaan tämän kaiken tässä vaiheessa turhantakia. Vituttaa ehkä vähän J3:n ajattelemattomuuskin. Miehet ei sit yhtään osaa ajatella asioita naisen kannalta. Mulle tää on henkisesti suht rankkaa, kun stressaan jo muutenkin näitä viimeisiä koulupäiviä ja suoritteita. Ja ollut muutenkin niin hektisiä muutamat viime viikot. Kaiken uuden pitää aina tunkeutua elämään samaan aikaan tai ns. huonolla hetkellä. Huomenna koetan saada uuden ajan psykologian keskuksellekin kun viime viikolla jätin ekan käynnin menemättä..

Mun kohdalla menossa on nyt noin 7. raskausviikko. Siinä on 7 viikkoa liikaa.

Tää tulee olemaan asia, mikä ei poistu mun mielestä koskaan. Tulen aina miettimään millainen tästä lapsesta olisi tullut ja millainen elämästäni muodostuisi sen kanssa.
Tekemällä abortin nyt emme joudu romuttamaan suunniteltuja haaveita ja tulevaisuuden kuvioita lapsen takia, se kai se "parasta" tai järkevintä tulevaisuun kannalta olisi..