Raskaudenkeskeytys.

Ylihuomenna menen yliopistolliseen sairaalaan osastolle päiväksi lääkkeelliseen raskaudenkeskytykseen, sillä kotihoitona tuota ei oikein pysty toteuttamaan. Olisin tarvinnut jonkun henkilön tänne tuekseni, mutten ketään sellaista oikein saa.

Kävin tänään ottamassa suunkautta ensimmäisen lääkkeen, mikä keskeyttää jo raskautta. Olen raskausviikolla 8+6 ja ylihuomiseen mennessä siis 9. raskausviikkokin ehtii täyttymään. Voi siis sanoa että olen toisella kuulla raskaana. Vielä pienen hetken.

Pelottaa ja jännittää, lähinnä ne kivut ja vuodonmäärä. Olen lukenut, että ne voivat olla todella runsaat ja kivuliaat. Mielummin kyllä olen tuon vuorokauden sairaalassa, missä saan kipulääkitystä ja on ihmisiä seuraamassa keskeytystä kunnolla. Melkein toivon, että voisin jäädä sinne vielä yöksikin ja kotiutua vasta seuraavana aamuna.

Tänään olen tuntenut tuolla lääkärillä käynnin jälkeen surun ja vihan tunteita. olen vihainen miehelleni siitä, että olen joutunut tähän tilanteeseen ja nyt hän ei voi olla tukenani, kun on armeijassa toisella puolen Suomea. Tunnen myös syyllisyyttä keskeyttämisestä. Sehän on väärin ja luonnotonta. Olisi pitänyt jaksaa huolehtia aiemmin ehkäisystä masennuksesta ja uupumuksesta riippumatta eikä ajatella, että hoidan sitten joskus kesällä, kun on paremmin aikaa keskittyä ja hoitaa tilannetta. Myöhäistä. Eikä olisi pitänyt suostua suojaamattomaan yhdyntään.

Lueskelin netistä muiden kokemuksia ja eikä ne kyllä järin kannustavia ja positiivisiä olleet. Harvat tapaukset, joissa olivat selvinneet melko lievin kivuin tai tavallisiin menkkakipuihinsa verrattavilla kivuilla ja niukalla vuodolla tuntuivat olevan max. 7 raskausviikon keskeytyksiä. Mullahan sikiöllä on mittää nyt kuulemma 20mm eli 2cm, ultrassa tänään sen mittasivat. Odotan ja pelkään siis todella kovia ja sietämättömiä kipuja ja todella runsasta veristä vuotoa. Tämä tulee varmasti olemaan kyllä sellainen kokemus, mitä en enää IKINÄ toiste halua joutua kokemaan. Mielessä pysyy ja säilyy aina.

Pelottaa myös se miten sitten pärjään kotona kun minut torstai-iltana kotiuttavat. Pikkusiskoni tulee minulle tueksi varmaan jo huomenna. Saa hoitaa minua täällä kotona sitten perjantaihin saakka. Sain tänään särkylääkereseptin ja hain lääkkeitä valmiiksi tänne ja ostin jotain ruokaakin, jotta sitten ei tarvitsisi poistua kotoa pariin päivään. Jälkivuoto kestää 2-3 viikkoa tavallisimmin, niin kauan täytyy varautua elämään ainakin vielä tämän asian kanssa tiiviisti.

Kaipa tästä selviää hengissä, on ne muutkin selvinneet ennen minua.