Paskaa.

Viimeiset päivät ovat olleet enemmän tai vähemmän tuskalliset, ilman särkylääkkeitä en pärjäisi. Jännä miten abortin jälkeisenä päivän kaikki tuntui olevan ihan kivutonta ja hetken jo ehdin kuvitella miten helposti tuosta kaikesta näköjään selvisinkin, kun ei edes kipuja ollut enää eikä verenvuotoakaan juuri yhtään.

Mut eipä se tietenkään mennyt ihan niin. Kyllä näitä kipuja ja särkyjä on sitten muina päivinä ollut ihan kiitettävästi. Melkein sama onko napannut 1g särkylääkettä lainkaan, jos sen vaikutus aika on rajoittunut tuntiin tai pariin. Kärsitään nyt.

Olen nukkunut torstain jälkeen todella huonosti. En ole aamuisin enää saanut unta kuuden tai seitsämän jälkeen. Alavatsaan koskee jatkuvasti. Rasittavaa, kun on väsynyt ja päässä tuntuu jatkuvasti sekavalta. Ehkei ollut kauhean järkevää ajoittaa samaan päivään masennuslääkkeiden täyttä lopettamista, ehkäisyrenkaan käytön aloitusta ja aborttia. Elimistölle varmasti ollut pienoinen shokki, kun hormonit ihan sekaisin. Onneksi nyt ei enää ole ihan niin kauheita oireita kuin vielä eilen tai toissapävänä jolloin vielä melko kirjaimellisesti hypin seinille.

Pelottaa vähän mennä töihin huomenna. Oisin ehkä ollut vielä lisäsaikun tarpeessa. Mut ehkä mä selviän 7h lyhyistä työpäivistäni juuri ja juuri. Kunhan ei vaan pää olisi enää ihan sekaisin. Onneksi ei ole iltavuoroja.

Henkisesti nää päivät on ollu aika raskaita. Ahdistanut ja ollut koko ajan sellainen ärtynyt ja turhautunut olo. Mitenkään eikä missään ole hyvä olla, ei pysty olemaan paikallaan tai löydä mieluisaa asentoa. Ei pysty rauhottumaan eikä keskittymään hetkeksikään mihinkään. Koko ajan on todella räjähdysherkkä olotila, jonka itsekin tiedostaa ja pelkää koska heittää vaikka koneen ikkunaan taikka kaataa kirjahyllyn tai pari vain siksi että sattuu juuri niin huvittamaan. Jostain syystä tavaroiden rikkominen ja poisheittäminen rauhoittaa, kuten myös ihmisille äksyily ja loukkaaminen. Itkettääkin myös jatkuvasti. Välillä tuntuu siltä että olisi ihan sama vaikka kuolla juuri tällä hetkellä, kun ei ole yhtään jaksa mitään taikka ketään. Ei varsinkaan itseään.