perjantai 23. syyskuuta 2011

Kylmä

Paleltaa. Ahdistaa. Vituttaa. Väsyttää. Kolottaa. Särkee.

Välillä inhoan itseäni, kun stressaan ja ahdistun kaikista asioista niin helposti. harvoin on päivää, jolloin en tunne ahdistusta töistäni. En vaan jaksa aina.

Aluksi oli kiva aloittaa uudessa työssä, mutta nyt siitäkin on alkanut löytymään negatiivisia puolia ja asioita, jotka ahdistaa ja stressaa.

Ajattelin listata nuo asiat ylös:

- Pitkä työmatka. Pakko mennä autolla, kun ei kulje busseja hyvin eikä jaksa pyörälläkään.

-Työvuorot iltavuoroja ja päivävuorotkin loppuvat aikaisintaan klo 18.00. Ei oo reilua.

- Mun työvuorot ja mun miehen työvuorot menee pahasti ristiin eikä nähdä toisiamme päivässä kuin hetki iltaisin..

- Työni on yksintyöskentelyä ja sisältää siksi vastuuta, enemmän kuin haluaisin..

- Mun työvuorot tulee varmaan vähentymään, kun tuonne on tulossa vanha työntekijä takaisin ja uusi osa-aikanen on palkattu..




Olen hakenut uutta työtä, mut en uskalla toivoa, että pääsisin sinne, kun se paikka on ollut julkisessa haussa, ja varmasti on tullut useita satoja hakemuksia. 500 hakemusta varmaan.. Mutta salaa toivon.

Tunnin kuluttua pitäis lähtee töihin. Ja koko vkloppu meneekin iltavuorossa. Paleltaa kauheasti ja mahaa nipistelee. Normaalia ja tuttua, kun on kyse työpäivästä. Mun elimistö jotenkin reagoi niin voimakkaasti stressiin ja ahdistukseeni, et tulee päivittäin näitä fyysisiä oireita. Ei ole mukava..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Välillä tullut mietittyä, että mahtaakohan kukaan lueskella tätä blogiani, jota kirjoitan lähinnä selkeyttääkseni asioita itselleni ja muistaakseni elämäni sumuisten vuosien tapahtumat mahdollisesti myöhemminkin..